Eilen tuli postissa Antassun tilaus, joten aloin näpertää Netalle näyttelyhihnaa. Alkuun pääseminen oli varsin mielenkiintoista, kun en ollut aiemmin neljällä letittänyt, mutta sitten se alkoi sujua. Sain illalla pujotettua ensimmäiset helmet hihnaan. Myös halkaisijaltaan 3,2 mm olevat helmet. Se olikin näpertämistä, mutta onnistui. Oikean paikan etsiminen ja solmut, etteivät helmet liiku. Letitin tänään hihnan loppuun ja laitoin päätyyn tulevat helmet, isä poltti nauhojen päädyt (kuten ennen letityksen aloitustakin).

Nyt odotellaan tilaisuutta päästä käyttämään tuota hihnaa. Tilasin Netalle Antassusta myös snaken, joten on kerralla sopiva pantakin hihnan lisäksi.

Tuli sitten vaihdettua tämän blogin ulkoasu tänään. Menihän tuon kanssa aikaa, mutta vihdoin se on valmis! Ja sitten oikeisiin kuulumisiin.

Halusin välttämättä seisottaa Vilkkua, että saisin siitä tänne blogiin kuvan... Ja ei kun kamera jalustalle ja kaukolaukaisin käteen. Yksi kuva onkin tässä blogissa Vilkun sivulla, kurkatkaa sinne, mikäli se kiinnostaa. Kyseessä oli siis Vilkun ensimmäinen seisotuskerta, ja luultavasti viimeinen. Ei tuota mätsäreihin tulla viemään.

Netta ninjaili tänään itsensä kerran ulos haavasuojastaan... Ja koko haavasuoja oli siis ehjä. Sama oli tapahtunut eilen. Netta pääsi tänään mukaan lenkille, koska kukaan ei voinut jäädä vahtimaan sitä kotiin. Laitettiin sitten haavasuojaksi pyyhe ja Pohjois-Karjalan ammattiopiston tuubihuivi. Sellainen huivi on siis yllättävän kätevä!

Sorakuoppalenkki kesti ehkä tunnin. Netta oli koko lenkin ajan kiinni. Nähtiinpä yhdessä vaiheessa jäniskin... Miru säntäsi sen perään ja tietysti kiljuin äidistä piittaamatta kurkku suorana: "MIRU TULE!" Miru kiersi pari kertaa saman sorakasan, ennen kuin palasi. Vilkku haukkui hyvin närkästyneenä... Tulkittiin asia niin, että sitä suututti, kun Miru ei osannut ajaa jänistä takaa. Miru säntäsi vielä yhteen paikkaan päättömästi ja sitten otettiin Miru kiinni. Loppulenkki meni normaalisti. Vastaan tuli autoja, joista Miru ei tykkää... Eipä se tykkää mistään autoista.

Mainostan tässä vielä koirien kuvia.

http://aniline.kuvat.fi/kuvat/Netta/
http://aniline.kuvat.fi/kuvat/Miru/
http://aniline.kuvat.fi/kuvat/Vilkku/

Saatiinpa Marilta ja Oliverilta tällainen.

Säännöt:
1. Nimeä 15 bloggaajaa
2. Kerro heille tunnustuksestasi
3. Kerro 7 satunnaista faktaa itsestäsi
4. Kiitä bloggaajaa, jolta sait tunnustuksen
5. Lisää The Versatile Blogger Awardin kuva postaukseesi


1. Olen asunut tässä samassa talossa koko 17-vuotisen ikäni
2. Netta on ensimmäinen oma koirani
3. Ensi kesä tulee olemaan paras
4. Opiskelen lukiossa
5. Tykkään näperrellä joskus satunnaisesti käsitöitä
6. Minulla ei ole sävelkorvaa. Ei ollenkaan.
7. Laulankin siksi yleensä silloin, kun kukaan ei kuule.

Tunnustus lähtee seuraaville blogeille:

Agarwaen
Freddyn toilailut
Sofin ja Milan tassunjäljillä
Rockn Roll life - Taavin elämää

Saatiin Hannalta hyvän mielen haasteen, kiitoksia :)

1. Se tunne, kun koira vihdoin oppii jotain uutta
Tulee aina hyvä mieli, kun koira on oppinut edes jotain.

2. Musiikki
Aina löytyy jotain mielialaan sopivaa musiikkia.

3. Hyvät kurssiarvosanat
Kyllä se vain niin taitaa olla, että odottamaton 9 tekee hyvän mielen.

4. Mätsärit
Ei ehkä itsessään mätsärit, mutta se seura.

5 Kun ylittää itsensä
On tämä joskus tullut liikuntatunnilla Cooperin testissä huomattua.

6. Netta
Kyllähän tuo elukka kovin onnistuu hymyilyttämään, kun koko koira heiluu hännän heiluessa.

7. Jotkut koulun tapahtumat
Niihin kannatti ehdottomasti osallistua! Oli tosi hauskaa.

8. Kun tajuaa jotain matikan tunnilla
Vaikka se on lyhyttä matikkaa, niin silti...

9. Kampaajalla käyminen
Varsinkin, kun ei ole aikohin (no, aikoihin ja aikoihin) käynyt.

10. Koiranpennut
Voiko muka pentukuvia katsoa ilman, että tekee mieli jopa lässyttää?

Haaste lähtee Marille, Eevalle, Sannalle, Milenalle ja elziille :)

Netta on toipunut leikkauksesta hienosti. Maanantaina sen jo huomattiin hypänneen sängyllekin ja nyt se onkin hyppinyt sängylle ja sohville. Maanantaina Netta oli pureskellut haavasuojaan reiän (mutta jos se olikin syönyt siitä jotain, luonnollista tietä ne ovat ulos tulleet). Siksi koulu- ja työpäivien ajaksi Netalle ei ole eilen eikä tänään haavasuojaa laitettu. Se on laitettu heti, kun ollaan tultu kotiin (lähinnä siksi, että Netta on näyttänyt nuolevan haavaansa, kun joku on kotona). Onneksi tein siis kaksi haavasuojaa, eli toinen on kaikesta huolimatta ehjä.

Muutenkin Netta on tosi pirteä ja kipittelee ulkona tarhassa, kun sen pitää käydä pissalla ja kakalla. Viikonloppuna taisi olla yksi päivä, kun Netta ei kakkinut ollenkaan. Muuten kaikki on kuitenkin mennyt niin kuin pitääkin. Ensi viikolla on edessä tikkien poisto. Ja huomennahan operaatiosta on jo viikko!

Eilen oli pientä draaman makua, sillä veljeni oli kotiin tultuaan huomannut revityn purukumipussin. Saatiin onneksi yhteys Joensuun eläinlääkärille ja saatiin Jari Aholta neuvoja siitä, mitä pitää tehdä. Saatiin myös päivystävän eläinlääkärin numero. Koirille piti antaa useita kertoja ruokaa, paljon hiilihydraatteja. Netissä olleen ohjeen mukaan annettiin myös sokeria. Ei siis ollut tarkkaa tietoa koko jutusta. Ei tiedetty, kuka koira oli ottanut pussin ja olivatko kaikki syöneet. Oletettavasti Vilkku oli noukannut pussin tiskipöydältä (eikä pussi kai ollut ihan reunalla ollut). Kaikki oli joka tapauksessa hoidettava ohjeen mukaan. Onneksi kyseessä ei ollut täysksylitolipurukumi ja onneksi pussi oli ollut kai vain puolillaan.

Oireita ei tullut myöhemmin, joten seurattiin säikähdyksellä. Kuultiin (ja luettiin netistä), että oireet voivat alkaa myöhemmin. Mitään ei kuitenkaan ilmaantunut. Hyvä niin.

Eilen illalla Netta oli vielä varsin tokkurassa leikkauksen jäljiltä. Se rötköttikin häkin muovialustan päälle laitetuilla vilteillä. Netalle laitettiin mittarimadoksi nimetty haavasuojapuku, jota olen tosin tänään kutsunut jo haaremihaalariksi puvun takaosan ulkonäön takia. Netta vähän vingahti, kun äiti puki sille puvun. Muuten Netta vain nukkui ja piti laittaa sen oikea peti sen pään taakse, ettei sen pää roikkuisi miten sattuu. Netalle laitettiin lämmikkeiksi päälle pyyhettä ja huopaa.

Netan pedin lähelle laitettiin kaiken varalta sanomalehtiä, jos Nettaa olisi vaikka pissattanut. Ei sitä vielä illalla ulkona uskaltanut käyttää. Netta rötkötti minun huoneessani ja aina oli joku valvomassa Nettaa. Päädyttiin myös nostamaan sängystäni patja lattialle, ettei Netta yrittäisi yöllä hypätä sänkyyni. Netta nimittäin käveli yhdessä vaiheessa sänkyni viereen, kun olin tekemässä läksyjä. Siinä se seisoi ja tärisi... Sain sen houkuteltua lelulla pedille.

Tärinän lisäksi Netta vinkui kipujaan. Välillä se myös hiukan läähätti. Kipujen takia Netta saikin illalla eläinlääkäriltä saatua voimakasta kipulääkettä. Ilmeisesti kipulääke lopulta vaikutti, sillä Netta taisi rauhoittua nukkumaan. Illalla Netalle tarjottiin vettä, mutta se ei maistunut - eikä maistunut yölläkään. Heräilin itse yöllä välillä. Viideltä heräsin ja huomasin, ettei Netta ollut pedissään. Se oli mennyt ulko-oven lähistölle, mutta houkuttelin sen pedilleen.

Netta kävi tänään sterilisaatiossa Joen eläinlääkäriasemalla Jussi Hyvösellä. Netalta siis poistettiin vain munasarjat, jolloin toipuminen on nopeampaa. Lisäksi Netalta puhdistettiin pyynnöstämme hampaat hammaskivestä. Netta oli kuulemma havahtunut hammaskivenpoiston aikana ja meinannut lähteä pöydältä. Tulin koulusta eläinlääkäriasemalle ja odottelin ehkä reilun tunnin (Netan aika oli klo 13.30 alkaen). Kun Netta alkoi enemmänkin heräillä, pääsin sen luokse. Se heilautti pari kertaa häntäänsä ja makasi sitten siinä.

Myöhemmin äitikin tuli paikalle. Nettaa ei oikein huvittanut nousta, vaikka ilmeisesti yleensä koirat haluavat nopeasti pois eläinlääkäriltä... Netalle laitettiin vielä jotain juttua suuhun (kuuluu hampaidenpuhdistukseen) ja kauluri kaulaan. Kaikesta houkuttelusta huolimatta Nettaa ei haluttanut nousta ylös. Jos sitä vähän kohotettiin kyljeltään, se palasi pian makoilemaan. Hajusta päätellen Netan anaalirauhaset taisivat tyhjentyä yhdessä välissä...

Saimme hoito-ohjeet ja lääkkeet Netalle. Tikit pitää käydä poistamassa 10-14 päivän päästä. 10-14 päivää Netan on myös oltava pelkillä hihnalenkeillä, eikä mitään pitkiä lenkkejä. Antibioottikuuri aloitetaan huomenna. Netta ei halunnut nousta jaloilleen ja äiti kantoi Netan autoon. Kun päästiin kotiin, Netta piti vielä kantaa minun huoneeseeni lepäilemään. Netalla on petinä häkin muovialusta ja kaksi vauvanmakuupussia. Tokkurassahan tuo Netta vielä luonnollisesti on.


Saatiin taas kerran hyvää ja mukavaa palvelua Joen eläinlääkäriasemalta. Nyt Netalla ei pitäisi vähään aikaan olla tarvetta käydä eläinlääkärillä, kunhan toipuminen sujuu niin kuin pitää ja kunhan tikit käydään poistamassa. Tässä alla vielä vappuna otettu Netan kaksivuotiskuva.

Mentiin tänään Netan kanssa Josepan vappumätsäriin. Paikalla oli tosi paljon koiria ja Nettahan meni aikuisiin. Aikuiset taisivat alkaa numerosta 70 (tai jotain) ja me oltiin 75A. Päästiin siis melko pian kehään. Aluksi tuomari moikkasi Nettaa ja pyysi näyttämään hampaat. Sitten hän kysyi, haluanko ottaa Netan pöydälle ja halusinhan minä. Netta oli pöydällä melko nätisti, toisin kuin Kajaanin näyttelyssä tammikuussa. Seuraavaksi piti tehdä edestakainen liike ja sitten tuomari tutki parimme. Vielä piti mennä parin kanssa kerran ympäri. Me saatiin punainen nauha ja tuomari kehui Nettaa kauniiksi, tasapainoiseksi ja hyvin esitetyksi.

Odoteltiin nauhakehää ja vaelleltiin mätsärialueella... Lopulta oli sinisten nauhakehä ja lopulta päästiin punaisten nauhakehään. Netta alkoi olla jo aika väsynyt. Seisotettiin koiria ja tuomari pyysi ensin isot koirat jäämään kehään. Isot koirat juoksivat pari kierrosta ja sen jälkeen tuomari kätteli jotkut pois. Seuraavaksi meidän piti mennä kehään seisomaan. Pienet koirat piti laittaa kokojärjestykseen. Hassua, ettei pieniä koiria juoksutettu. Netta seisoi kyllä, mutta ajatukset taisivat olla muualla. Meidät käteltiin pois.

Kaiken kaikkiaan meni kuitenkin tosi hyvin. Netta esiintyi hienosti ja nyt voidaan hyvillä mielin jäädä pienelle mätsäritauolle, koska Netalla on torstaina edessä sterilisaatio. Ennen mätsäriä Netta sai myös kokeilla, millaista on olla jonkun muun kuin minun esittämänäni. Miru oli mätsärissä vähän aikaa turistina äidin kanssa. Eihän se nyt kiljunut, kiskoi vain, mutta katsotaanpa vain, miten käy, jos Miru joutuu mätsäriin kehään asti.

Käytiin tässä illalla Netan ja Mirun kanssa lenkillä sorakuopilla. Nähtiinpähän ennen lenkkiä naapurien huskyja ja Nettaa hieman pelotti - se nousi seisomaan minua vasten ja piti etutassuillaan kiinni jalastani... Sorakuopilla Mirua vähän laiskotti, mutta Netta nautti elämästään. Netta juoksi ympäriinsä suunnattomalla vauhdilla selvästikin pelkästä juoksemisen ilosta. Loppulenkistä Nettaakin alkoi väsyttää, mutta vielä se jaksoi riehua Mirun kanssa. Miru vain jäi hetkeksi makoilemaan maahan. Ilmeisesti joku muukin kuin ihmiset on talvikunnossa...

Vilkku on muuten ollut meillä tänään jo tasan seitsemän vuoden ajan. Onpahan tuohon mahtunut kaikenlaista. Eläintenraatoja, karkuretkiä ja muuta mukavaa, mutta on Vilkku toki ollut loistava koira.

Olin tosiaan tuosta viime viikon lauantaista eiliseen asti reissussa. Ensin menin Helsinkiin ja ostin sieltä vähän jotain. Sitten menin äidin kanssa Viroon Tarttoon. Esittelen tässä nyt ensin Helsingin löydöt (Mustista ja Mirristä siis).

En ole nyt kotona, mutta pakkohan sitä on onnitella omaa koira. Netta siis täyttää tänään kokonaiset kaksi vuotta ja pääsee joutuu näyttelyissä avoimeen luokkaan. Tällä kertaa en voi valmistaa Netalle "kakkua" niin kuin viime vuonna, mutta toivotaan, että kotona joku muistaa Nettaa syntymäpäivän johdosta. Onnea myös Netan siskoille (Milennas Alinka, Milennas Alisa ja Milennas Annabella)!

Tänään mentiin mätsäriin ensimmäistä kertaa tammikuun jälkeen. Mätsäri oli Joensuussa Pilkon Citymarketin pihalla, järjestäjänä oli JOA. Ilmoittauduttiin ja mentiin odottamaan. Siinä vaiheessa satoi vielä. Moikkailtiin tuttuja koiria ja odotettiin kehien alkamista.

Nuorten kehä alkoi kai parista 21. Me oltiin Netan kanssa 31B. Meidän jälkeenkin oli siis vielä monta koiraa, numerot jatkuivat yli 40. Kehässä piti seisottaa koiraa. Ensin tuomari tarkasteli toista koiraa ja pyysi sitä tekemään liikkeet. Sitten oli meidän vuoro. Tuomari pyysi näyttämään itse hampaat. Sitten piti juosta kehän ympäri, tehdä edestakainen liike ja seisottaa koiraa. Sininen tuli.

Nauhakehää saatiinkin odotella jonkun aikaa. Siinä juoksivat aluksi isot koirat ja sitten me pienten joukossa. Välillä vain piti kävellä, koska ei mahtunut liikkumaan tarpeeksi nopeasti. Joltain oli myös tippunut nakin paloja maahan ja Netta yritti ronkkia niitä, mutta sain sen kulkemaan mukana. Sitten piti seisottaa ja tuomari kätteli joitain pois kehästä.

Me oltiin kehässä vielä, kun isotkin koirat tulivat. Sitten piti juoksuttaa koiria kerran ympäri ja taas jouduttiin välillä kävelemään. Lopulta piti seisottaa koiria. Tuomari kätteli joitain taas ulos, kuten meidät. Näin kävi tällä kertaa, mutta Netta ainakin esiintyi nätisti.

Keskiviikkona oltiin Netan kanssa 4H:n järjestämässä arkitapakoulutuksessa. Meni hyvin, sillä Netalle suurin osa jutuista oli jo tuttuja. Oli kontaktia, seiso-käskyä ja hihnassa vetämättä olemista. Käskin Netan tosin seuraamaan, koska eihän se vedä hihnassa.

Tänään oltiin agilitypäivässä. Se oli myöskin 4H:n järjestämä. Kouluttajana oli niina Leinonen Koirakoulu Napakasta ja koulutus oli Napakan hallilla. Heti alussa oli nopeasti agilityn teoriaa. Sain Netan kanssa aluksi kokeilla omatoimisesti keppejä, sillä muita esteitä otettiin yksitellen. Kepeissä oli verkot ja kepit sujuivat ihan hyvin.

Putkeen Netta osasi mennä kivasti, joten kokeiltiin hyppy-putki-systeemiä. Hypyssä ei ollut rimaa. Se meni hyvin ja se piti vielä toistaa. En oikein osaa nyt selittää, mutta Netan piti jotenkin antaa hakea hyppyestettä ja hyvin se meni. Kokeiltiin samaa juttua sekä pelkkää putkea sittemmin omatoimisesti.

Seuraava juttu taisi olla hyppy. Netta sai suoraan kokeilla kahta hyppyä. Rimat olivat minikorkeudella. Aluksi Netta taisi säätää jotain, mutta toisella kerralla juttu taisi jo onnistua. Sitten piti kokeilla takaaleikkausta. Netta meni ihan kivasti, mutta piti kokeilla toisen kerran, jolloin en kannustanut Nettaa ihan niin kamalan kovasti. Kivahan tässä on olla itse aina jalat solmussa.

Seuraavana vuorossa olikin kai pituushyppy. Se meni kivasti, joten minun piti ohjata Netta sinne putkesta. Sekin sujui ihan kivasti. Sitten vuorossa olikin tauko, jolloin käytin Nettaa vähän ulkoilemassa. Tauon jälkeen oli vuorossa pussi. Sieltä Netta tuli nätisti läpi luokseni. Sitten sain kerran tai pari ohjata Netan pussiin. Kangasta pidettiin koko ajan ylhäällä. Hyvä myös, että sain kuulla, ettei minun tarvitse koko ajan laittaa Nettaa istumaan. Se saattaisi muuten kuulemma kyllästyä.

Seuraava este oli puomi. Aluksi minun piti pitää Netta hihnassa. Hienosti se kiipesi, mutta sen oli pakko napsia kaikki puomille jääneet namit, joista muut koirat eivät olleet välittäneet. Sitten minun piti ohjata Netta ensin putkeen ja sieltä puomille. Netta meinasi aluksi ohittaa puomin, mutta hyppäsi sinne sitten ja kipitti vauhdilla. Olin aiemmin ajatellut, että mitä jos se hyppäisi puomilta alas ilman hihnaa, mutta ei se niin tehnyt.

Viimeisenä oli vuorossa A-este. Sinne sain ohjata Netan heti putken kautta. Netta sinkosikin A:lle putkelta vauhdilla. Onhan tuo aika vauhdikas! Tehtiin sama juttu vielä kerran. Tämän jälkeen päivä loppui ja lähdettiin kotiin. Nyt Netta on tosi väsynyt, eikä se ole mikään ihmekään.

Väkersin tänään Netalle perhospannan. Sitä ennen ompelin jokaisesta aiemmasta itse tehdystä pannasta kurraosan, jotta panta toimisi paremmin. Samoin tein tietysti tälle uudelle pannalle.

Ajattelin nyt tänne listata Netan (jotenkin) osaamia temppuja ja kertoa niistä hieman.

Istu!
Lienee kai itsestään selvää, että Netta istuu tällä käskyllä. Varmaan ensimmäinen Netan oppima käsky. Pitää yrittää häivyttää käsimerkkiä tästä.

Maahan!
Menee maahan. Käsimerkki tässäkin, mutta joo.

Tule!
Tulee luokse. Tätä Netta tottelee erittäin hyvin, vaikka joskus onkin ollut poikkeustilanteita.

Oottaa!
Paikallaolokäsky. Tämä on vielä hionnan alla. Joskus sujuu paremmin, joskus ei.

Seuraa!
Seuraa vasemmalla puolella.

Katso!
Ottaa hetkeksi katsekontaktin

Tassu!
Antaa vasemman tassun.

Läpy!
Läpsäisee kämmentä vasemmalla tassulla ("high five")

Pyöri!
Pyörii vastapäivään. Tässä on vielä käsimerkki. Innokkaimmin Netta tekee tämän tempun, kun näkee namin.

Kieri!
Kierähtää kyljeltä toiselle.

Sivulle!
Tulee perusasentoon. Tässä on käsimerkki.

Koriin!
Hyppää muoviseen pyykkikoriin.

Listalle eivät päässeet tokossa vasta harjoitellut liikkeet. Seuraavaksi lista tempuista, joita ajattelin opettaa Netalle.

• jalkojen välissä pujottelu
• jalkojen välissä kävely
• oikealla puolella seuraaminen
• myötäpäivään pyöriminen
• kahdeksikko jalkojen välissä
• oikean tassun antaminen
• oikean tassun läpy

Tämä kaalimadoksi ristitty haavasuoja on luotu vauvan bodyn ala-osasta, vauvan bodyn keskiosasta ja vauvan topista. Tulos ei taaskaan ole kaunein mahdollinen, mutta ehkä se ajaa asiansa.

Tällä nimellä Nettaa kutsuttiin, kun esittelin Netan haavasuojan. Sterilisaatioonhan on kuukausi aikaa, mutta innostuin eilen ja tänään käymään kirpparilla. Eläintenhoitaja nimittäin sanoi, että pienelle koiralle vauvan bodykin voi käydä haavasuojaksi, ettei koira nuole haavaa. Ostin eilen kaksi bodya, isoimmat, jotka löysin, mutta yksistään ne olivat Netalle liian pieniä. Siispä tänään ostin vielä kaksi bodya ja kaksi puseroa, leikkelin hihoja irti.. ja loin parista bodysta, yhden bodyn hihoista ja puseron keskiosasta Netalle haavasuojan. Teen vielä toisen samanlaisen varmuuden vuoksi.

Haavasuoja ei ole kaunein mahdollinen, muttei sillä ole niinkään väliä. Nettaa tosin nolottaa koko haavasuoja. Saas nähdä, ostetaanko eläinlääkäriltä varmuuden vuoksi sitten kaulurikin. No, sterilisaatioon on tosiaan vielä aikaa.

Mirun kanssa aloitettiin tosiaan toissapäivänä seisomis- ja ravaamisharjoitukset. Ravatessa en uskalla juosta kamalan kovaa pihan liukkauden takia. Toisekseen Miru innostuu liikaa, jos itse juoksen liian kovaa. Seisomisharjoitukset ovat alkaneet sujua, vaikka välillä Miru istahtaakin. Pitää vähitellen pidentää aikaa ja kiinnittää enemmän huomiota parempaan seisomisasentoon. Miru nimittäin seuraa katseellaan kiinteästi namia ja namin pitäisi olla sen kuonon edessä, ettei se kääntelisi päätään. Myös jalat ovat vielä vähän miten sattuu.

http://www.petsie.fi/pet.php?petid=169284&s=images&setid=142728 Mirulla on Petsiessä kansio, jonne laitan Mirun mätsäriharjoituskuvia ja miksei mätsärikuviakin, kunhan sinne asti päästään.

Netalle varattiin toukokuun alkuun sterilisaatioaika, joten Nettaa ei toukokuun aikana mätsäreissä juuri nähdä. Sen sijaan olisi tarkoitus viedä Miru mätsäreihin, joten tänään harjoiteltiin ravia ja seisomista. Vielä Miru sen älyää, kun tarpeeksi namia seisomisesta saa, nyt meinaa vielä välillä istahtaa.

Netan kanssa otin tänään vähän paikallaoloa, luoksetuloa ja seuraamista. Taas oli vaihe, kun sitä ei olisi huvittanut jäädä paikalleen - ehkä ympäristö oli liian kiva. Saatiin pari kivaa paikallaoloa ja luoksetuloa (käsimerkeillä, joskin paikallaolokäskyssä ei enää käsimerkkiä). Seuraaminenkin meni ihan mukavasti.

Käytiin tänään Netan kanssa PoKSin tokoryhmässä. Jatkotokonhan keskeytti mikäs muukaan kuin juoksuaika. Tänään otettiin jääviä liikkeitä, luoksetuloa ja seuraamista. Aluksi oli liikkeestä maahanmeno. Kuulemma pitää siirtyä palkkaamaan oikeasta kädestä, kun aluksi palkkasin vasemmasta. Netta olikin aluksi vähän ihmeissään, kun ei namia voinut seurata. Eihän me mitään isompaa juttua kokeiltu, kunhan kävelin ja käskin Netan maahan.

Seuraavaksi otettiin luoksetuloa. Otettiin aika lyhyellä matkalla Netan kanssa. Ensin otin Netan sivulle istumaan, jätin sen ja kävelin vähän matkan päähän, kunnes kouluttaja käski kääntymään. Olin vähän aikaa, palasin ja palkkasin. Sitten saatiin käskyksi jättää käsimerkki pois. Netta ei kuulemma tarvitse sitä. Kävin kerran taas pyörähtämässä pienen matkan päässä ja palasin Netan luokse. Seuraavaksi sain mennä pienen matkan päähän ja kutsua Netan. Käsimerkki meinasi paikalleen jättämisessä tulla vaistomaisesti, joten meidän piti vielä tehdä koko luoksetulojuttu itsenäisesti.

Luoksetulon jälkeen vuorossa oli liikkeestä seisomaan jääminen. Meille ehdotettiin "Paikka"-käskyä, kun "Seiso!" on jo näyttelykäytössä. Pienin askelin tehtiin tätäkin juttua. Netta jäi seisomaan, astuin askelen ja palasin. Namien perään Netta ainakin selvästi oli, niiden voimalla se malttoi tehdä jotain.

Viimeisenä tehtiin pareittain seuraamista. Oltiin viimeisessä parissa. Meni ihan kivasti, vaikka Netta ei välillä tajunnut istua viereen. Kääntyi kuitenkin nätisti eikä katsekaan harhaillut missä sattui.

Netta pääsi tänään käymään lenkillä Eeka-borderterrierin kanssa. Tuli joku reilu viiden kilometrin lenkki heitettyä, kun päätettiin kävellä keskustaan. Netta ohitti vastaan tulleet koirat ja ihmiset hienosti, eikä jumittanut kertaakaan paikallaan. Loppulenkistä Netta ja Eeka olivat mahasta ja tassuista hieman ravassa, joten kotona Nettaa odottikin tassujen ja mahakarvojen pyyhkiminen.